Kalliokosken Sana Halsuan ja lähikylien asialla jo vuodesta 2002
 
Kalliokosken
Sana 2014 / 08


(1)Pääkirjoitus
(2)Salamyhkäiset Kuhilajuhulat
(3)Sudet karkotettu rajan taakse
(4)Vakuuttelua
(5)Mestauspäivät hillitysti
(4) Vakuuttelua
Luettu 502 kertaa
Gonzo-journalisti kaka


Ameriikan yhdysvallat taitaa olla noiden vakuutusyhtiöiden luvattu maa. Kaikista varoituksista ynnä muista huolimatta aina löytyy joku porsaanreikä, jonka kautta voidaan vaatia mitä hulppeimpia korvauksia. Vauriot ja vahingot eivät välttämättä ole miljoonaluokkaa, mutta korvaukset ja vaatimukset kylläkin. Se kuuluuko keuhkosyöpään kuolleen puolison saada tupakkayhtiöiltä jättikorvaus, kuulostaa kyllä hieman typerältä, sillä varmastikin tauti on joltain osin itseaiheutettua jos nyt viitisenkymmentä vuotta polttelee kessua. Ja jos kuuman kahvin kaataa sukukalleuksilleen, niin ei se nyt taida olla kahvin keittäneen tai sen myyneen tahon vika.

Toki tässä omassa rakkaassa kotisuomessammekin vakuutusyhtiöt varmastikin saavat perin erikoisia korvausvaateita, mutta summat pyörivät hieman toisissa lukemissa. Se mikä hieman ihmetyttää, ovat nuo urheiluvakuutukset. Tällä alalla tuntuu nimittäin jonkin sortin monopoli olevan eräällä suurella yhtiöllä. Tämä kyllä omilla sivuillaankin ilmoittaa olevansa useamman lajiliiton kanssa yhteistyössä ja vakuuttavansa noin puoli miljoonaa urheilijaa. Eihän tässä koko valtiossa ole niin montaa, jotka voisivat tituleerata itseään urheilijoiksi. Urheilun harrastajia kylläkin saattaa olla osa tuosta, mutta että oikein urheilijoita?

Se että nämä noin 500000 ns. urheilijaa voivat harrastaa omaa lajiansa vaatii yleensä jonkinlaisen vakuutuksen, ainakin jos on kyse jonkin sortin kilpaurheilusta. Toki ensin rahastetaan lajiliittojen kilpailumaksuilla, mikä on kyllä tietysti ihan ymmärrettävää, sillä pitäähän näidenkin jotenkin toimintaansa pyörittää. Vaan sen jälkeen tulee vielä nämä vakuutusmaksut, jotka voivat olla moninkertaiset näihin kilpailumaksuihin verrattuna, hieman lajista riippuen.

Jotenkin hullua on kuitenkin se, että jos harrastat vaikkapa jotain pallopeliä ja et nyt välttämättä ihan valtakunnan huipputasolla, niin. Joudut maksamaan vakuutusmaksun koko vuodeksi, vaikka itse kilpailukausi kestäisi kolmasosan siitä. Kattavathan nämä vakuutusmaksut kyllä harjoituksissakin tapahtuneet onnettomuudet, mutta jos näissä alemmissa sarjoissa harjoitellaankin vaikkapa vain kaksi kuukautta yhteisesti ja lopun aikaa omatoimisesti, jos sitten ollenkaan, niin toinen puoli vuodesta maksut on heitetty suoraan kankkulan kaivoon. Tai jos päätät kesällä pelata muutaman pelin, niin alle vuoden vakuutusta ei tässäkään tapauksessa ole tarjolla. Ja ennen kaikkea sellaisesta mahdollisuudesta, että jos tällä harrastajalla sattuu olemaan oma, vaikkakin sitten eri firmasta ostettu vakuutus, joka kattaa nämä samat asiat, niin sellainenkin kyllä käy! Tällaisista mahdollisuuksista voisivat lajiliitot kyllä hieman paremmin tiedottaa.

Jos menet linja-auton kyydissä kerran tai pari kuukaudessa Halsualta Kokkolaan, niin ei sinun tarvitse mitään kausilippua ostaa. Tai jos lähdet kahdeksi viikoksi ulkomaille, niin kyllä matkavakuutuksen saa sille ajalle, eikä koko vuodeksi!

Onhan se kyllä hieno homma, että tapaturman sattuessa on joku taho, josta korvauksia voi hakea ja vielä niitä mahdollisesti saadakin. Vaan eikö tässä olisi nyt jotain järjellistäkin ratkaisua olemassa? Pitääkö urheiluseurojen alkaa sanoa harrastajiensa vakuutukset irti heti kilpailukauden jälkeen, jos tietävät ettei ohjattua toimintaa ole tarjolla seuraavaan kolmeen kuukauteen. Jos näistä puolesta miljoonasta "urheilijasta" vaikkapa puoletkaan sanoisi vakuutuksensa irti aina heti kilpailukauden jälkeen, tietäisi se melkoista paperisotaa ja rahojen palauttelua.