Kalliokosken Sana Halsuan ja lähikylien asialla jo vuodesta 2002
 
Kalliokosken
Sana 2016 / 07


(1)Pääkirjoitus
(1) Kunta kiinni vireästi
Luettu 381 kertaa

Pitkin heinäkuuta Halsua on mainostanut olevansa kiinni. Kunnantoimistolla ei sieluja vaella, kuntatiedotteet pidetään vaiennettuina eikä lääkärikään asiakkaita vastaanota. Kun kunta vaikenee, kylä herää eloon.

Viriiliyden saralla Halsuan oveluus on todistetusti kansainvälistä huippuluokkaa. Samalla kun ulkopuolisille vakuutellaan vaitonaisuutta, on ympäri kylää riittänyt toimintaa enemmän kuin Tuurin miljoonaputiikissa tarjouksia.

Ensimmäisenä sivukyläkaupan opportunistinen markkinointipelleily jyrättiin maanrakoon Miljoonaraveissa kavioiden iskeytyessä juoksu-urille. Ehtaan perinteeseen kuului iskemätön halsualainen hevoskisatunnelma, josta etäkuntien kauppiaat saattavat vain haaveilla. Harmillisesti miljoonan katsojan raja ei kuitenkaan ylittynyt tänä vuonna, mikä selittyy pitkälti euroaikojen inflatorispainotteisella laskentatavalla. Markka-aikana raveissa olisi ollut ainakin miljoona maksanutta asiakasta. Ravureita ehkä vielä enemmän.

Elukkaväen lisäksi kylillä atleettisuuttaan ovat osoittaneet myös ihmiset - niin nuoret kuin vähän vanhemmatkin. Jonkinmoinen Hippo tahi Happo tahi näiden sekoitus houkutteli nuorukaisia ympäri maata mittelemään osaamistaan yleisurheilun parissa. Eikä tuo nyt niin ollut väliksi, josko urheilun kilpapuoli ei kaikkia houkutellutkaan. Lupa oli heittäytyä vaikka jazz-mieheksi ja rallatella juoksuratojen kaarteet suoriksi.

Hipoista ja hapoista innostuneena Tampereen halsualaiset päättivät tuoda pesäpallojoukkionsa kylille mailataitojaan esittelemään. Ylivieskaan matkalla ollut manselaisten retkue valtasikin Käpylän pesispyhätön näytöstyyliin. Tämä hullaannutti kylän naiset siinä määrin, että lauantailihoja paistettiin kymmenittäin eikä voisilmäpullissakaan säästelty. Siinä kelpasi pirkanmaalaisten herkutella kunnan perinneherkuilla ja joukkueen jatkaa matkaansa kestityksen voimin. Samana päivänä hitusen myöhemmin pelattu peli oli kyläläisittäin yhtä maukas kuin notkuvat ruokapöydät: kummastakin joukkueesta parhaaksi valittiin Halsuan Toivon kasvatti, vaikka katsojamäärä ei tietysti Halsuan harjoitusten tasalle yltänytkään.

Eivät kylien riemut ole pelkästään päiväsaikojen iloihin rajoittuneet. Kunnan levottomat tuhkimot ja muut säveltaiteen ystävät kokoontuivat kuun loppupuolella Kirkonkylän grillipyhätön uumeniin laulamaan karaokea. Riehakas tunnelma välittyi sivukylille saakka, kun väki laittoi jalalla koreasti reilusti vielä keskiyön perästä. Ikiaikaisen halsualaisen jalomielisyyden nimissä ystävyyssuhteita muotoiltiin ja kutsuja välitettiin. Jos halsualainen saattoi lauleskelujen ohessa jotain juuristaan etääntyneelle etiäiselle tarjota, niin mökkikutsu oli juuri se.

No, moninaisesta viriiliydestä huolimatta Kalliokosken Sana kunnioittaa kunnan vaikenemisen perinteitä eikä saata tarjota yhtä kirjoitusta enempää kunnasta, joka on ollut koko kuun kauttaaltaan kiinni.
Jarno Hietalahti