Kalliokosken Sana Halsuan ja lähikylien asialla jo vuodesta 2002
 
Kalliokosken
Sana 2017 / 11


(1)Pääkirjoitus
(2)Kalliokoskelta kohde elävän perinnön kansalliseen luetteloon
(3)Matkakertomukset muistojen linnunradalla
(4)Lopetusuutinen aiheuttanut voimakkaita reaktioita
(5)Keskipohjalaisen identiteetin kurjuudesta ja toivosta
(6)Halsua jatkaa hetken tutulla tyylillä
(7)Lopun alkua
(8)Vuosi 2017 on Ylikylän Vuoden kylä - 10-vuotisjuhla
(9)Uusi juttusarja alkaa
(3) Matkakertomukset muistojen linnunradalla
Luettu 54 kertaa
Olli Oosi
Helsinkinen

Sanan 15-vuotisen historian aikana, ja erityisesti ensimmäisten seitsemän vuoden aikana, lehden kirjeenvaihtaja matkusti pitkästi sinne ja tänne, ja vähän takaisin. Näistä matkoista syntyi matkapäiväkirjoja, joita tässä lehdessä on vuosien varrella vilauteltu. Matkakertomusten pääjuoni on ollut siinä, että muita maita on verrattu halsualaiseen sielunmaisemaan. Mikä saa ihmisen vertaamaan jokaista käymäänsä paikkaa Halsuaan?

On olemassa vanha sanonta. Se kuuluu, että "mies (tai sukupuolineutraalina aikana mies/nainen/muu) voi lähteä Halsualta, mutta Halsua ei ikään lähde
miehestä/naisesta/muusta." Sanontaa tukee se tutkimusten osoittama tosiasia, että sypologien mielestä ihmiset jäsentävät elämäänsä 20 ensimmäiseksi eletyn vuoden aikana. Se rakentaa meidän mieltämme ja muistiamme niin radikaalisti, että reflektoimme elämässämme kaiken sen kautta. Näistä 20 vuodesta noin 18-19 kuluu lähes kaikilla Halsualtakin lähteneillä siellä H-pisteessä.

Uskon kuitenkin, että sanonnassa on vaihe, jossa tämä jäsennys hetkeksi hiipuu eikä vielä muodostu nostalgian kultahipuiksi silmäkulmiimme. Nyt on se vaihe. Se on se vaihe, kun huomaamme, että olemme kasvaneet synnyinpaikkamme ohi ja vieraat sekä oudot paikat jäsentyvät uudelleen. Emme vertaa niitä enää synnyinpaikkaamme vaan johonkin toiseen paikkaan siihen saakka, kunnes myöhemmin palaamme muistoissamme kotopuolen onnellisiin hetkiin ja kutsumme luoksemme kaikki ne kauneimmat muistot, tutuimmat pellot ja polut ja jossa muistojemme synapsien syke muodostaa mielemme himmenevässä struktuurissa kirkkaan linnunradan.