Kalliokosken Sana Halsuan ja lähikylien asialla jo vuodesta 2002
 
Kalliokosken
Sana 2017 / 12


(1)Pääkirjoitus
(2)Muutoksen tuulet Sanassa
(3)Viimeinen laulu
(4)Maailmanlopun äärellä
(5)Helsingin kirjeenvaihtaja sairauslomalla
(6)Markkinointipäällikön muistelut
(7)Alitien Vankien lämmin ihmiskuva
(8)Runo uudelle vuodelle ja miksei sitä seuraavillekin
(9)Syväkurkku kurnuttaa viimeiseen Sanaan asti
(10)Ennennäkemätön vaurauden lähde löydetty lähikyliltä
(11)Ilmoitusluonteinen tiedote Tammikuun numerosta
(12)Kalliokosken Sanan laskuosasto
(13)Viimeinen Sana
(3) Viimeinen laulu
Luettu 230 kertaa
Gonzo-journalisti kaka
Laululavat

Viimeisen laulun valmiiksi sain, tummiman soinnun kitarastain. Viimeisen laulun valmiiksi sain, siihen mä syksyn sävelet hain. Näillä sanoilla alkoi jo edesmenneen laulajan värssy. Oma journalistiurani tässä hienossa aviisissa alkoi sen sijaan tarinalla leppäkertusta. Ja kun näitä joitain omia sepustuksiani olen jälkeenpäin selaillut, niin parahin tekstini (omasta mielestä) sattui juuri ensimmäiseen. Joten ehkä ura olisi kannattanut jättää siihen.

Ihan alkuperäisjäseniä en kyseisen julkaisun toimittajakunnassa ole. Mutta sain kunnian liittyä tähän hienoon toimittajakaartiin vuonna 2009. Eli noin puolimatkan krouvissa. Enemmän tai vähemmän ja ennen kaikkea vähemmän järjellistä tekstiä olen koittanut saada aikaiseksi, mutta kaikissa on ollut jokin totuuden siemen.

Nuoruuden uhma ja riena on poissa. Ilta jo ruskona raukeaa. Vaikka en ihan nöösipoika ollutkaan, kun ensimmäisen tarinani sain julki, niin silti liki kymmenen vuotta nuorempi ja ainakin kiloissa saman verran pienempi. Tiedä sitten onko tuo vanhuus, vaiko kilot vai kentien molemmat yhdessä vieneet parhaan terän lyijykynästä. Mutta ihan samaan tahtiin kuin alkuvuosina ei tarinoita ole syntynyt. Tämä lienee kyllä varmaankin ilo kuuntelijoille.

Kaukana laulujen syntymämailla, miete jo käy alakuloisin. Siellä vain soi sorasointuja vailla, lauluista kaunein ja suloisin. Mutta älkää vaipuko synkkyyteen. Vaikka kyseinen julkaisu on viimeinen, niin ylpeinä kantakaa Halsualaista viittaa harteillanne. Niin nyt kuin aina. Tänä sukupuolineutraalina aikana henkilö voi lähteä Halsualta, mutta Halsualaisuus ei henkilöstä.

Kiitokset ennen kaikkea kaikille kuulijoille.

Ja suuri KIITOS myös Jarnolle sekä muulle taustajoukolle, joka on jaksanut tämän viisitoistavuotiaan taipaleen vetää hienosti maaliin. Välillä on varmasti laukka ollut likellä juuri ennen maalia, eli julkaisupäivää. Mutta aina on ohjakset pysyneet käsissä ja liiallisesta piiskan käytöstä ei ole jaettu sakkoja, eikä ajotaparikkeitä.

Hieno on ollut matka ja suuri kunnia on ollut saada olla siinä mukana.