Kalliokosken Sana Halsuan ja lähikylien asialla jo vuodesta 2002
 
Kalliokosken
Sana 2006 / 07


(1)Pääkirjoitus
(2)Kansanmusiikkia halsualaisosaamisen ehdoilla
(3)Jalkapallokauden avaus ja lopetus
(4)Pullopojan paratiisi
(5)Lomalöysyyden ahdistusta
(6)Kaustisen juhlilla tavattu yksi kappale lieveilmiöitä
(7)Ihminen on sitä mitä hän syö – Matkapäiväkirja Prahasta
(8)Halsua-viikko onnellisesti ohi
(9)Majavahavaintoja kirkonkylällä
(10)Pesäpallo vahvassa nosteessa
(11)Ekara Oke mainostaa laajalti
(12)Itämailla surkeat ilakoinnit
(13)Vetelin palo
(14)Saunapalvia ja papusoppaa
(15)Kalliokosken Sana rikkoo rajoja
(1) Sanan vapaus koetuksella
Luettu 1395 kertaa

Sananvapaus ei enää ole ilmeinen, minkä osoittimena voidaan nähdä Sanan vapauden joutuminen kiirastuleen. Lehteen on kohdistettu pakotusyrityksiä. Kansa utelee, mihin voi enää luottaa? Viimeisenä totuuden airuena pidetty Kalliokosken Sana on päätynyt vaikean valinnan eteen. Tähän asti kaikenlaisen korruption ulkopuolella pysytelleen laatulehden täytyy tutkia motiivejaan ja uskomuksiaan. Onko journalistietiikan toteuttaminen lehtityössä kaikki kaikessa? Onko totuuden päästävä esille? Vai tuleeko yhteiskuntarauha, etenkin Halsuan yhteiskuntarauha, kuitenkin etusijalle?

Sana on jo pitkään ajanut Halsuan ja lähikylien etuja. Voimakkaiden vaikuttamispyrintöjen myötä joudumme jättämään erään tapahtuman tosiasiallisen kuvauksen kertomatta. Sensuroitu versio julkaistaan tässä:

Erään ehkä kesäisen kuukauden eräänä viikonpäivänä saattoi tapahtui jotain jossakin läheisessä kylässä. Erään perheen erään rakennuksen sisä- tai ulkopuolella on hyvinkin voinut tapahtua jotain. Erään läheisen tai kaukaisen talon mies- tai naispuolinen ihminen teki tai oli tekemättä jotain. Tästä saattoi koitua seuraamuksia joillekin tahoille. On myös saatettu esittää jonkinlaista sanaista tai sanatonta rähinää tai rauhanpuhetta. Kalliokosken Sana tai ehkä joku muu lehti saattaa tarkkailla asiaa.

Lehtemme on rauhan asialla. Totuus on aina perspektiivistä kiinni, joten pidämme naamammekin kiinni. Ainakin hetken aikaa.
Jarno Hietalahti