Kalliokosken Sana Halsuan ja lähikylien asialla jo vuodesta 2002
 
Kalliokosken
Sana 2004 / 02


(1)Pääkirjoitus
(2)Halsua politiikan keskuksena
(3)Miehemme maailmalla
(4)Alueellista etenemistä
(5)Halsua menestyksekäs maakuntaviesteissä
(6)Kansainvälisen terroristin nähty liikehtivän Halsualla
(7)Kaivoskylä kasvaa kirkkoharjulle
(8)Kalliokosken Sanan tilipäivä lähestyy
(1) Hullua kulutusta
Luettu 1181 kertaa

Yliopistoelämä on tuhlaavaisuudessaan lukiollisuudenkin edellä. Paperia tulee kuin entisen psykologian opettajan tunneilla. Ympäristöfilosofinen luentokerta tuo aina mukanaan ison nipun harkitsemattomasti monistettuja paperilappusia. Tentteihin mentäessä pöydillä on kasapäin papereita, joita opiskelijat voivat vapaasti hyödyntää - metsien kustannuksella. Vuoden alkupuolella eri tiedekunnat mainostivat itseään häikäilemättömästi paperia painaen. Miksi Suomi on tietoyhteiskunta, jos käytännössä iso osa tiedotuksista tehdään yhä edelleen paperilla?

Onneksi sentään pieni henkäys kierrätysaatetta on voimissaan. Ylioppilaskunnan talojen asukkeja on valveutuneesti opastettu erilaisten jätelajitteluiden pariin. Tosin biojäteastiaa tyhjentäessään huomaa tynnyrin olevan täynnä muovipusseja, McDonaldsin pahveja ynnä muuta mukavaa. Luulisi sentään, että yliopistoihmiset ymmärtäisivät ohjeet. Kielivaikeusperusteella ei suurta ulkomaalaismäärääkään voi syyttää, sillä ohjeistus on tullut useamman kielen muodossa. Kyllä sitä kuvittelisi, että biopohjaiset tuotteet osaa lajitella yhteen ämpäriin, kuivajäte toiseen ja peltipurkin ynnä muut omiinsa. Kuvitelmissa on usein vääristymiä.

Asuntoon on eittämättä miellyttävää saada postia. Joskin postiluukku täyttyy useimmiten erinäisten firmojen mainoksista. Kovinkaan moni ihminen ei ole vielä oivaltanut, että luukkuun voi pistää mainokset kieltävän tarran. Onneksi Halsua on valveutuneisuudessaan käskyttänyt kansalaisiaan. Jokainen laittakoon roskansa oikeaan paikkaan, rangaistuksen uhalla. Joskin ilkeät tahot ovat juoruilleet, että uudistus on pintapuolinen. Lajittelu alkaisi isommassa päässä vasta vuosien päästä. Viisaat kansalaisemme eivät ole jääneet neuvottomiksi. He eivät tähän kuitenkaan kaadu, vaan omenankuoret pääsevät oikeaan paikkaan. Niin sanottuun biopisteeseen metsänlaitaan.

Jarno Hietalahti