Kalliokosken Sana Halsuan ja lähikylien asialla jo vuodesta 2002
 
Kalliokosken
Sana 2008 / 08


(1)Pääkirjoitus
(2)ABC tähyilee Halsualle
(3)Venetsialaismuikkua
(4)Nuorisoseuran tilanne
(5)Kirkkoharjun ilme uudistuu
(6)Uranvaihtoja
(7)Tapahtuiko jotain jossain?
(8)Verkkolehtien suosio kasvussa
(9)Helsingin kirjeenvaihtajan matkapäiväkirja: Majakanvahtina
(10)Halsuan kunta uusi kotisivunsa
(11)Alitien Vangit
(11) Alitien Vangit
Luettu 1216 kertaa



12. kesäkuuta 2007 - Tien Päällä

Teräsvilla on nimensä mukaista ainetta. Sormiin se jättää ikävän kutinan, mutta pahinta on aineen nimi. Sahti-Kössi ei tiennyt miten teräsvilla vaikuttaisi hänen "ystäviinsä", mutta se selviäisi myöhemmin. Nyt oli toimittava, mietinnän aika tulisi myöhemmin.

Kössiä oli vaivannut tämä toiminta-ajatus jo parin viikon ajan. Jollain selittämättömällä tavalla se miellyttikin häntä, vaikka toisaalta tunne ei antanut hänelle rauhaa. Eipä tässä ole mitään tullut koko kesänä tehdyksikään, naurahti mies epävarmasti mietteilleen.

Sahti-Kössi oli eläkepäiviään viettäessään saanut päähänsä, että hänen on löydettävä uusia ystäviä. Alitien väki on Halsuankin mittapuun mukaan turhan päällekäyvää jopa Kössin makuun. Hän halusi vierelleen ihmisiä jotka olisivat valmiita kuuntelemaan. Kuuntelemaan ilman ikäviä keskeytyksiä. Aluksi asia oli pysynytkin mietinnän tasolla, mutta vähitellen siitä oli tullut hänelle pakkomielle:

On pakko toimia oikein, tehdä oikein, toimia, toimia, tehdä jotain...

Kesken tuumailujensa Sahti-mies näki hallin vieressä tutun näyn. Olkoonkin, ettei Kapro Santavuo ollut enää vuosikausiin ollut hallin aikatauluista ollut vastuussa, edelleen hän tuntui niistä välittävän. Tällä kertaa Kaprolla oli yllään kauhtunut Halsuan kunnantyöläisten univormu. Joku saattaa tässä kohtaa miettiä onko sellaista edes olemassa. No, onko?

Miten tahansa, Kapro parhaillaan "sätti" rajuin sanan käännöin poikaa joka näytti erehdyttävästi Huminakosken suvun vesalta. Vesa poika ei todellakaan ollut, Huminakoski kumminkin. Ilmeisesti jokin vaivasi Kapron mieltä ja sai näin miehen sanalliseen hyökkäykseen poikaparkaa vastaan. Ja kun Halsualla ollaan, poika oli varmasti pahaa tehnyt ja ansaitsi saamansa ripityksen. Näiltä kulmilta ei vielä tähän päivään mennessä ole lähtenyt yhtäkään nulikkaa joka ei olisi ansainnut saada ympäri korvia. Kesken yhden miehen sakinhivutuksen Sahti-Kössi rykäisi äänekkäästi. Se sai Kapron lopettamaan, käännähtämään 90 astetta ja tuijottamaan tulijaa.

- No niin! (Tämä on halsuaa ja tarkoittaa tervehdystä)

- Jaha! (sama juttu)

- Pitäis mennä pesäpallua kassohan mutta olikohan siellä vasta illalla se HaVen peli?

- Pesäpallua, niin, pallon perään, krhm. Alkaa syksyllä nuita hopeasompahiihtoja. Kai tuut taas lipunmyynthin?

- Kun ei niistä tierä vielä sanua. Aattelin tässä kentällä käyrä kun on vielä sarjanousu mahollinen, Lampilla on kyllä hyvä joukkue.

- Se on sitten sovittu. Ilimottelen kunnantoimistolla muillekin. Ei vapaaehtoisia ole nykyään liikaa. Pesäpalloväkeä ne on vaan auttamassa.

- Joo kyllä, eikun. Niin iliman muuta tuun. Joo ei sinne kentälle. Jaksa aina. Pitää tästä mennä. Hei nyt.

Kössi nousi mieli entistä sekavampana pyöränsä selkään. Ajaessaan Alitietä ohi vanhustentalon postilaatikoiden hän kuuli karmivan huudon. Pikkupoika oppii vielä, hän hymyili itsekseen. Aina ne ovat oppineet. Tai ei aina, mutta joskus. Pojan kohtalo sai Sahti-Kössin unohtamaan typerän pelin, oli parasta palata kämpälle vilkaisemaan uusia ystäviä. Ehkäpä ystäviäkin oli muistutettava yhteistyön tärkydestä. Jos Kapro osaa kovistella, niin kyllä minäkin osaan, Sahti-Kössi kihersi mielessään.

Teräsvillan palanen taskussaan Kössi polki kohti salaista majapaikkaansa minkä pyöränsä jalaksista irti sai. (Muutamaa kuukautta myöhemmin käydyssä oikeudenkäynnissä todistajaksi kutsuttu henkilö, nimeä emme vielä paljasta, käytti juuri tätä kuvausta, minkä pyöränsä jalaksista irti sai, kertoessaan vauhdista, jolla Sahti-Kössi oli hänet silmät palaen ohittanut). Mutta ei mennä asioiden edelle. Ennen oikeudenkäyntiä on puhuttava vielä vangeista, juhannuskokosta, painiharjoituksista, teräsvillasta, yhdestä kuolemasta, joka joidenkin mielestä oli murha, sekä hopeasompahiihdoista jonka tarkkaavainen lukija saattoi jo arvatakin.