Kalliokosken Sana Halsuan ja lähikylien asialla jo vuodesta 2002
 
Kalliokosken
Sana 2008 / 10


(1)Pääkirjoitus
(2)Keskusta suurin, Perussuomalaiset nousivat
(3)Kirkkoharjun rivitaloille jatkoa
(4)Pilkkihalli
(5)Myrsky riehui Halsualla
(6)Rysän perällä
(7)Neste vaihtaa omistajaa
(8)Lapsilahja tulee takaisin
(9)Lihaa! - Hirvimiesten perinteet elävät laajemmaltikin
(10)170 000 euroa plussaa
(11)Hirviporukka ylikunnossa
(12)Alitien Vangit
(12) Alitien Vangit
Luettu 1088 kertaa



21. kesäkuuta - Musta Vanja Vetelissä

Yleinen mielipide ei juuri piitannut Kaustisen poliisien johtopäätöksistä. Kaikki vähänkään Halsuaa tuntevat tiesivät, ettei jonkun pienipalkkaisen poliisimiehen päätelmillä ole paljon painoarvoa. Kun kunnassa tapahtuu suuria, päätökset tekee aina itse kunnanjohtaja, Halsuan todellinen henkinen isä.

Tällä kertaa kunnantoimistolle oli kokoonnuttu jo aamutuimaan pohtimaan tilannetta. Paikalla ollut naislauma ei tosin piitannut aiheesta sen enempiä. Heidän ajatuksissaan oli vain kuunnella mitä tällä merkittävällä hahmolla, asemastaan huolimatta tärkeilemättömällä ja luottamustaherättävällä tavallaan asiat ratkaisevalla suurmiehellä oli heille kerrottavanaan. Herran jopa halsualaisittain jylhä olemus, hiilenmustat hiukset ja läpitunkeva katse sai paikallaolijat haukkomaan henkeään ensi hetkestä alkaen. Naiset olivat haltioissaan. Kuulijoille ei taaskaan jäänyt epäselväksi, ovatko Halsualla asiat johtajan rautaisessa otteessa varmasti hallussa, kun tämä kunniakkaasta iästään huolimatta vielä hiukan poikamainen puhuja alkoi heille paasata.

- Olen miettinyt pitkään tätä kunnassamme tapahtunutta episodia. Olen puntaroinut ja analysoinyt ongelmaa. Tehnyt johtopäätöksiä ja päätelmiä asiasta. Tietysti tällainen juttu on katsottava monelta eri kanteilta ja pohdittava kaikkia sen puolia. Lopulta päädyin siihen, että minun mielestäni murhatapauksia ei meidän perällä niin vaan katsota läpi sormien.

Salissa kuului muminaa ja ihmiset nyökkäilivät ihaillen ja hyväksyvästi analyysin jatkuessa.

- Olen ajatellut että tämä tilanne vaatii kovimmat mahdolliset otteet. Olen päättänyt pyytää apua ylemmältä taholta...

Silloin saliin tuli eloa. Ei kai johtaja vain laskenut leikkiä. Ei kai HÄNTÄ sentään häirittäisi tämän tapauksen johdosta? Mutta kuten kunnan hameväki vielä tulisi huomaamaan, kunnanjohtaja ei todellakaan ollut leikkiä laskemassa. Hän pyysi sihteeriä tuomaan kännykän jolla sai soittaa vain äärimmäisessä hätätilanteessa. Olkoonkin että se puhelin oli kunnantoimiston ainoa, ja että sääntö koski kaikkia puheluita resurssien niukkuuden johdosta, puhelimen tuominen vastasi koolla olleelle neuvostolle samaa kuin Kekkosen kuuma linja aikanaan Moskovan suuntaan.

Puhelimen soidessa kunnanjohtaja muisteli aikaa parikymmentä vuotta aikaisemmin. Hän oli itse ollut ensitapaamisella silloinkin vanha ukko, mutta avustajakseen palkkaama nainen ei. Näiden kahdenkymmenen vuoden aikana kuuma linja kunnanjohtajan ja kotitalousopettajan välillä oli ollut käytössä vain muutamia kertoja. Hänen apurinsa oli asunut Halsualla pitkään ja tunsi kylän paremmin kuin kukaan muu. Nainen oli itse ehdottanut kunnanjohtajalle agenttipalveluitaan samalla kun solmi monivuotisen sopimuksen yläasteen opettajana. Tapaaminen oli lyhyt mutta se riitti vakuuttamaan kunnan isän. Tämän läpitunkeva katse oli huomannut pian, että hänen edessään seisovan 182-senttisen naisen kyvyt riittäisivät helposti muuhunkin kuin sämpylöiden pyörittelyyn. Hän oli käynyt listan näistä asioista mielessään saman tien läpi pieni hymynkare huulillaan: sämpylöiden pyörittely, karjalanpiirakoita, omenatorttuja, rukihista leipää, rikoksia, tämä nainen tulee olemaan kultaakin arvokkaampi kylällemme! Ja kuten aina, kunnanjohtajan analyysi osui oikeaan.

Viimein puhelimeen vastattiin.

-Terve Kalle, hyvä pössis?
-Hyvä pössis, kunnanjohtaja vastasi matalalla äänellä kuten ennalta sovittuun salakieleen kuuluikin ja jatkoi:
-Lipitätkö kuravelliä?
-Mustaa vanjaa mä huuhdon sinilevällä.
-Ok kiitos taas... soittele kun asia selviää.

Kunnanjohtaja laski tyytyväisenä luurin alas. Koodikielellä käyty puhelu oli tuonut toivotun tuloksen. Kotitalousopettaja otti tapauksen vastaan ja tuloksia oli odotettavissa jo viikon, puolentoista kuluttua. Nerokas, kunnanjohtajan itsensä luoma koodikieli oli periaatteessa yksinkertaisen kuuloinen, mutta viimeistä piirtoa myöten laskelmoitu ja ulkopuolisille vaikeasti purettava salakieli. Johtaja arveli, etteivät oppilaat saisi mitään erityistä irti opettajansa kommenteista niin kauan kun tämän keskustelu ei eroaisi liikaa rouvan arkipuheluista. Kuinka tahansa, kunnanjohtajan ei tarvinnut odottaa edes vuorokautta kun rikos olisi selvinnyt. Rouva oli tappavan tehokas niin luokassa kuin sen ulkopuolellakin.

Kotitalousopettaja ei jäänyt aikailemaan vaan hän hyppäsi autonsa kyytiin ja hurautti yläasteelta kaasu pohjassa Alitielle. Jo 20 minuutissa matka oli ohi ja kotitalousopettaja nousi autostaan. Kahdessa viikossa ei suuria ollut ehtinyt tapahtua, ruumiit makasivat entisillä paikoillaan ja hoitaja seisoi näiden vieressä. Ainoastaan Virkkala oli jättänyt paikan.

- Hmm... taidan tietää mistä on kyse kotitalousopettaja ilmoitti vilkaistuaan paikkaa ylimalkaisesti. Ennen kuin Kanervakodin asukkaat tai hoitajat ehtivät sanoa mitään, sankarimme nousi taas autoonsa ja karautti kotiinsa. Juttu oli ratkennut, enää syyllinen on saatava oikeuden eteen vastaamaan teoistaan, rouva tuumasi. Mutta ennen kuin kiidämme kohti murhaoikeudenkäyntiä ja sen huimia käänteitä, on syytä vetää hiukan henkeä ja jatkaa muutamalla rivillä juhannuskokosta, hopeasompahiihdoista ja eräästä järven rannassa käydystä painiottelusta.