Kalliokosken Sana Halsuan ja lähikylien asialla jo vuodesta 2002
 
Kalliokosken
Sana 2009 / 02


(1)Pääkirjoitus
(2)Halsualla muodostettiin rikollinen hallitus
(3)Uhkaava alku Kainuun prikaatissa
(4)Halsualla verraten vähän häiriöitä
(5)Halsua virtuaalimaailman kartalla
(6)Kalliokosken Sanan toimituskunta laajeni
(7)Oodi leppäkertulle
(8)Lex Onkia
(9)Kirkkoharjun urakkatarjoukset hylättiin
(10)Vaellusladut ajettu
(11)Alitien Vangit
(7) Oodi leppäkertulle
Luettu 1136 kertaa
Gonzo-journalisti kaka
Halsua

Tervehdys rakkaat kuulijat.

Sain kunnian liittyä tähän Kalliokosken Sanan äärettömän hienoon toimittajajoukkoon. Yritän parhaani mukaan ansaita paikkani näiden huippuammattilaisten joukosta ja kirjoittaa edes joskus jotain julkaisukelpoista tekstiä.

Koska olen aina ollut äärimmäisen kiinnostunut luonnosta ja eläimistä, ennen kaikkea hyönteisistä, niin ensimmäinen (toivottavasti julkaistava) kirjoitukseni kertoo leppäkertusta.

Leppäkertut eli leppäpirkot (Coccinellidae) on kovakuoriaisheimo. Ne ovat puolipallonmuotoisia ja hidasliikkeisiä vajaan 10 mm:n pituisia hyönteisiä. Niiden peitinsiivet ovat usein pilkulliset, ja pilkkujen määrä ja väritys vaihtelevat lajikohtaisesti. Kirkkaalla värillään ne varoittavat muita petoja pahanmakuisuudestaan. Leppäkerttujen elinkaari on tyypillisesti lyhyt, vain noin 4–7 viikkoa.

Halsuan katukuvassa on silloin tällöin saattanut näkyä hiukan suurempi, nopeampi ja pitkäikäisempi leppäkerttu. Tämän halsualaisen leppäkertun ikä on 150-kertainen normaaliin leppäkerttuun, joten tätä yksilöä voidaan huoletta kutsua todelliseksi tervaskannoksi. Tämä Halsualla esiintyvä kummajainen on tietenkin Halsuan Toivon oma pikkubussi, joka tuntee paremmin nimen "leppis".

Leppis on seuran uskollinen palvelija jo vuosien takaa, ja toivottavasti vielä useiden vuosien ajan jatkossakin. Jos leppis osaisi puhua, sillä olisi tarinaa vähintäänkin Päätalon Iijoki-sarjan verran kerrottavana, ehkä enemmänkin. Ja on se varmaan pysähtynyt kerran jos toisenkin kyseisen joen varrelle, ulkoiluttamaan väsyneitä matkustajia. Leppis on nähnyt Suomen syrjäisimmät kolkat, suurimmat kaupungit, hienoimmat moottoritiet ja kivisimmät kärrypolut. Tämä maailmanmatkaaja on myös käynyt joskus ulkomailla. Ja aina tämä vaatimaton vaeltaja on löytänyt tiensä kotiin.

On leppiksellä ollut joskus tosin huonotkin hetkensä. Se on päättänyt asettaa itsensä matkustajaksi käyttäen matkustajien lihasvoimaa itsensä liikuttamiseen. Yleensä tämä on johtunut siitä, että leppiksen nestetasapaino on pettänyt niin pahasti, ettei se ole suostunut omin avuin liikkumaan. Heti, kun oikeanlainen juottopiste on löytynyt, on meno jälleen maittanut ja maisema vaihtunut.
Kerran jopa niinkin vinhasti, että leppiksen liukuovi aukesi yllättäen matkan rasituksesta. Äkkijarrutuksessa ovi olisi saattanut saada suuriakin vaurioita, ellei eräs urhoollinen matkustaja olisi pysäyttänyt sitä päällään. Välillä matkustajat ovat ajatelleet leppiksen avojalkaisuutta, ja sitä on avitettu huonokuntoisilla teillä laittamalla jalkoja sen renkaiden alle ylitettäessä pahimpia karikkoja.

Aina leppistä ei ole aina kohdeltu kovin hienotunteisesti. Milloin sisään on ahtautunut liki parikymmentä pesäpalloilijaa, milloin katolla on istunut erinäinen joukko kannustamassa suosikkiaan ravikilpailuissa, penkeille on kaadettu jos jonkinlaisia virvokkeita ja joku on saattanut jopa purkaa huonoa oloaankin leppiksen sisätiloissa.

Leppiksessä on pelattu uhkapelejä, tehty rakkaudentunnustuksia, vietetty laatuaikaa, kirottu kadonnutta cobrapuukkoa ja paljon muuta. Leppis muistaa tämän kaiken. Mutta sen kaiken tämä vaitelias kaveri pitää sisällään, on tyytyväinen, eikä valita.

T:Viikon luontoääni kaka