Kalliokosken Sana Halsuan ja lähikylien asialla jo vuodesta 2002
 
Kalliokosken
Sana 2009 / 02


(1)Pääkirjoitus
(2)Halsualla muodostettiin rikollinen hallitus
(3)Uhkaava alku Kainuun prikaatissa
(4)Halsualla verraten vähän häiriöitä
(5)Halsua virtuaalimaailman kartalla
(6)Kalliokosken Sanan toimituskunta laajeni
(7)Oodi leppäkertulle
(8)Lex Onkia
(9)Kirkkoharjun urakkatarjoukset hylättiin
(10)Vaellusladut ajettu
(11)Alitien Vangit
(11) Alitien Vangit
Luettu 1077 kertaa



Joulukuun 27. - Juicen katoamistemppu ja urheiluhallin mysteeri

Alitien ylle laskeutui synkkä talvi, joka jääti asukkaiden korvat ja sydämet. Väki vetäytyi pirtteihinsä eikä julman kuun valaisemilla kaduilla näkynyt ristinsielua viikkokausiin.

Konstaapeli Virkkalakin oli jäänyt talven vangiksi Halsualle. Virkkala värjötteli Alitien lähistöllä sijaitsevassa vanhassa hylätyssä keltaisessa talossa ja ihmetteli edelleen ratkeamatonta murhamysteeria. Juicesta ei ollut kuulunut aikoihin radiossa saati juoruissa - konstaapeli oli edelleen ainoa teoriansa tukija. Mutta uudet käänteet saivat juonen vaikuttamaan entistä monimutkaisemmalta.

Majapaikassaan lymyillessään Virkkala sai tietoonsa, että samaisesta keltaisesta talosta olivat lähtöisin valtakunnan tuoreen opetusministerin isovanhemmat. Tämä yksityiskohta sai Virkkalan ymmälleen eikä hän enää ollut lainkaan varma, kuinka laajalle murhamysteeri lopulta ulottuisi. Mitä tekemistä valtiolla oli Kössin, nurmipainin ja kaiken muun kanssa?

Virkkala sipaisi oikean käden etusormellaan ensin nenänsä oikean sieraimen sisusta, sitten vasemman. Mutta konstaapelin nenässä ei talvikeleistä huolimatta ollut kuivunutta räkää - ei tänä iltana. Kaustislainen uppoutui entistä syvemmin aatoksiinsa.

- Hmmm...

Pureva pakkanen paukutteli lasin takana. Tuuli tuiversi ja sai talon liitokset nitkumaan. Pieni kynttilänliekki pyrki luomaan ajastaan jääneen huoneen nurkkaan lohdutonta valoa. Tapetit repsottivat varjoissa ja nurin makaavat huonekalut loivat tunnelman, joka jäytäisi Virkkalan mieltä vielä pitkään.

- Murhiin on pakko löytyä looginen ratkaisu, mutisi Virkkala itsekseen ja luopui nenänkaivuustaan.

Kaikkeen turhautuneena halsualaistunut kaustislainen tempaisi takin niskaan ja puski tiensä ovesta ulos. Ulko-oven eteen kasautunut pakkaslumi antautui lopulta kevyesti ja konstaapeli oli pihalla. Vaistomaisesti hän lähti askeltamaan urheiluhallin suuntaan.

Yö kylmäsi kuin pahimmissa kauhuelokuvissa. Virkkalan luita ja ytimiä vilutti eikä yksinomaa pakkassään vuoksi. Konstaapeli tunsi sisimmässään, ettei hän ollut yksin, vaikka ketään ei missään näkynytykään. Kenkien alla narskuva lumi kävi särkemään hampaita. Virkkala nosteli haluttomasti jalkojaan maalaistiellä, jossa vainajat kävelivät elävien seurana.

Mutta ennen kuin pääsemme kertomaan, mitä hyytäviä salaisuuksia Alitien edesmenneet sankarit konstaapelille kuiskivat, meidän on käsiteltävä muutamia sukujen välisiä kiistoja, tarkkailtava kaupankäyntiä yli kuntarajojen sekä huomioitava, millaisen huolen Virkkalan katoaminen Halsualle sai aikaan Kaustisella. Lisäksi luomme katsauksen tulevaan oikeudenkäyntiin ja kesän ottelua alustaviin treeniohjelmiin.