Kalliokosken Sana Halsuan ja lähikylien asialla jo vuodesta 2002
 
Kalliokosken
Sana 2009 / 06


(1)Pääkirjoitus
(2)Halsua-viikko vauhdissa
(3)Alueturvallisuus tapetilla
(4)Juhannusaaton alusrähinät
(5)Itä-Länsi
(6)Ilmaiseksi eduskuntaan
(7)Juhannusaattona potkupalloa Ylikylässä
(8)Juhannusyönä potkupalloa Kirkonkylällä
(9)Kaupunkijuhannuksen riemuja
(10)Kunnanhallituksen vaali viimein lainmukainen
(11)Homekoira
(12)Vanhus- ja vammaisneuvosto perustettu
(13)Alitien vangit 9/12
(13) Alitien vangit 9/12
Luettu 1008 kertaa



3.6.2009 - Viisikko salaperäisellä nummella

Oikeudenkäynti oli jatkunut tuloksetta pari kuukautta. Unskin pajatso oli siirretty vanhalle paikalleen ovensuuhun kun kävijämäärät olivat alkaneet laskea. Monet halsualaiset alkoivat jo tympiintyä koko aiheeseen, eikä murhaajan kiinnijääminenkään tuntunut enää yhtä tärkeältä kuin ennen. Myös VS:n flipperiennätys oli niin kova, että ainoastaan Tohvelin suvun optimistisimmat veljekset uskalsivat enää tarttua haasteeseen - tuloksetta. Shakkitermein kyseessä oli pattitilanne, jota ratkaisemaan oli kutsuttu koolle salainen neuvosto. Kuntatiedotteessa hopeasompahiihtojen ilmoitukseksi naamioitu tiedote (Kesällä - ovelaa!) avautui vain muutamille...

Kun kello löi 18:00, harjun korkeimmalle huipulle oli saapunut värikäs joukko tärkeitä henkilöitä. Oikeuslaitosta edustivat Valtakunnan syyt. ja hänen nuorempi veljensä Timppa jolta VS odotti kovia tuloksia kunhan tämä vielä saisi ikää lisää ja oppisi töytäisemään peliä riittävän "herkästi" niin ettei tilt-valo syty heti ja pilaa ennätysmahdollisuutta. Kunnanjohtajan rooli oli vielä epäselvä, joka tapauksessa hänetkin paikalla nähtiin. Näiden lisäksi hiukan pienemmässä roolissa oli poliisilaitosta ja mielenvikaisia edustanut ex-konstaapeli. Viidentenä mukana pyöri vielä tummiin pukeutunut naisihminen, hän edusti murhasta epäiltyjä.

Kokouksen aihe oli yksinkertainen. Murhaaja kulki edelleen vapaalla
jalalla, ja tutkimukset polkivat paikallaan, eikä oikeudenkäynninkään kautta tuntunut syyllisiä löytyvän. Ne jotka oli tuomittu, olivat pikkurikollisia eikä sellaisista enää näillä seuduilla innostuttu. Toisin sanoen aika oli loppumassa ja tarvittiin järeämpia otteita murhan ratkaisemiseksi. Valtakunnan syyttäjä aloitti kokouksen rykäisemällä kämmeneensä.

- Hyvät ystävät. Olen miettinyt pitkään tätä piinaavaa prosessia ja
eilen illalla kun harhailin ajatusteni meressä tajusin, että vastuu on
meidän.

Joka puolella näkyi nyökkäyksiä sen merkiksi että väki oli ottanut asian omakseen ja väitti tajuavansa tilanteen vakavuuden. Valtakunnan Syyt. jatkoi:

- Sain idean, joka saattaa olla avain rikoksen ratkaisemiseksi.
Tuumailujeni ohella luin nimittäin myöhään yöhön suosikkikirjailijani
Enid Blytonin teosta Viisikko salaperäisellä nummella (alkuperäisteos Five Go to Mystery Moor, 1954 - toim. huom.), ja ymmärsin, että meidän on oltava yhtä nokkelia kuin kirjan sankarit, jos haluamme koskaan ratkaista tämän arvoituksen.

- Tiedän, että olette kanssani samaa mieltä, nyt täytyy vain valita
jokaiselle sopiva roolihahmo.

Idea otettiin innostuneesti vastaan, ainoa epäilevä soraääni kuului
velipoika Timpalta joka kyseenalaisti haluaako meistä kukaan olla
Viisikon apuna pyörivä koira.

Valtakunnan Syyt. katkaisi veljensä epäilyt ja lupasi itse ruveta
"Timiksi" koska hän oli porukan karvaisin. Kunnanjohtaja katsoi miestä hiukan epäilevästi, mutta ei sanonut mitään. Sitä paitsi, hän oli nuoresta pojasta asti halunnut olla Dick, ja sen roolin hän myös
ottaisi. Muu paikkajako sujuikin jouhevasti. Timppa oli kuin syntynyt
Leoksi, eikä sekava Konstaapeli Virkkala tajunnut väittää vastaankaan kun hänelle tarjottiin Annen roolia. Tummiin pukeutunut nainen oli osuvasti Pauli.

Viisikko oli koossa ja valmis pelottelemaan murhaajan esiin. Emme aio vielä tässä vaiheessa paljastaa salaseuran suunnitelmia, kokouksen loppu kuitenkin käsitteli juuri operatiivista puolta ja suunnitelmat saatiin nopeasti kasaan.

Sitten koitti keskiviikko jolloin oikeudenkäynnissä pidettiin välipäivä,
sitten torstai ja perjantai, viikonloppu jäi kokonaan väliin, ja
päästiin suoraan maanantaihin. Oikeudenkäynti jatkui heti aamutuimaan ja paikalle oli saapunut väkeä enemmän kuin edellisviikkoina. Valtakunnan syyt. saapui paikalle iloisesti haukkuen ja kuola suupielestä valuen. Hänen perässään seurasi tummiin pukeutunut nainen jonka tervehdys kajahti paikallaolijoiden mielestä yllättävänkin miehekkäästi. Viisikon muut
jäsenet olivat kiireisiä murhan selvittämiseen liittyvien velvollisuuksiensa takia.

Viisikon kannalta onneksi ja oikeudenkäynnin tuloksen kannalta harmiksi väkijoukko ei huomannut VS:n muuntumista koiraksi. Myös Tummiin pukeutuneen Paulin rooli pysyi pimennossa. Tyytyväisin kuitenkin taisi olla syytettyjen penkillä nähty Suurenpuron Paavo joka linnatuomion sijaan selvisi Valtakunnan Syyt. saamillaan haukuilla.

Ja koska taaskaan ei päästy tämän pitemmälle, nohevat lukijamme
todennäköisesti arvasivat jo että seuraavassakin jaksossa murhaaja saapastelee edelleen vapaana, mutta viimeistään jaksossa 11/12 nähdään Viisikon läpimurto murhatutkimuksissa. Ja jos oikein hyvin käy, ehkäpä päätösnumerossa saadaan jokin ratkaisun tapainen pikku hiljaa hermoille käyvään tarinaamme.