Kalliokosken Sana Halsuan ja lähikylien asialla jo vuodesta 2002
 
Kalliokosken
Sana 2009 / 07


(1)Pääkirjoitus
(2)Halsua-viikko päättyi raviparatiisiin
(3)Halsuanjärven pohja liian matala?
(4)Kaustisen ihme Halsuan peruja
(5)Fobiat
(6)Miehemme maailmalla - Jälkikirjoitus
(7)Kaveria ei jätetä vaan mätetään
(8)Hauska nuuhkaista vanha tuttu
(9)Mansikka-aika mainioimmillaan
(10)Läskintuhoamisleiri loppusuoralla
(11)Alitien Vangit 10/12
(1) Halsualla ei sheriffiä tarvita
Luettu 1446 kertaa

Kyyjärvellä haikaillaan stetsonihattuisen jenkkisheriffin perään. Niin sanottuna kunnallisena järjestyksenvalvojana voisi toimia esimerkiksi eläköitynyt poliisi, upseeri tai palomies. Ajatus on herättänyt varovaista innostusta valtamediassa.

Kyyjärvi tunnetaan maailmalla pahuuden pesänä, vaikkei paikkakuntaa yleensä suoranaisesti Perhon tasoiseksi remuamiskeskukseksi lasketa. Joka tapauksessa mainitun kaltaisissa toimintaympäristöissä lain ottaminen omiin käsiin on varsin ymmärrettävä tehokeino. Tosin esimerkiksi Halsualla on jo vuosikausia sitten kehitelty sofistikoituneempi versio lainrikkojien valvomiseen.

Kylillä on jo pitkään ollut käytössä "jokainen kyttää toistaan" -periaate. Väen toimia vahdataan ikkunoista silmä kovana ja tästä loogisena jatkumona juorut lähetetään kiertämään ympäri mantuja reaaliajassa. Tätä myöten Halsualla ei ole tarvetta edes turvakameroille, koska jokainen on jatkuvasti valvovan silmän ja korvan alla.

Radikaalimpina keinona on käytetty myös ilmiantoja ihan vain kaiken varalta. Esimerkiksi niin kutsuttu keltainen vaara on saatettu ruotuun poliisille soittelemalla. Käytännössä tämä on toiminut siten, että mikäli keltaisen vaaran matkaan on vaikkapa keskuskaupasta tarttunut olutjuoma tahi kaksikin, on silminnäkijä soittanut poliisille, että siellä sitä taas liikuskellaan ajoneuvon kanssa ympäripäissään.

Ilmiannon jälkeen ei kulu oletettavasti paljon kauempaa kuin 45 minuuttia siihen, että virkavalta tavoittaa epäilyksenalaisen kotoaan. Eikä sillä sitten väliä, vaikka keltainen vaarailija sattuisikin ilmoituksen perään puhaltamaan nollat sinivuokkojen mittareihin. Onpahan saatu ainakin näpäytettyä mokomaa hieman. Eikä sekään haittaa, jos kotona ollessaan olisi tuo vaara ennättänyt esimerkiksi saunomisen lomassa hieman hapanta nauttimaan. Ei sellainen juoma kunnon ihmisten suihin sovellu, joten sietääkin rangaistuksen käytöksestään saada - vaikka sitten liioitellunkin ja väärin perustein.

Tietysti on sääli, että kunnon luterilaiset tuolla tavoin joutuvat silloin tällöin latelemaan väärän valan lähimmäisestään. Kyttäysmentaliteettiin kuuluu kuitenkin erottamattomasti ilmoituksen tekeminen, jos on pienintäkään syytä epäilykseen. Kyllä se vielä joskus kohdilleen osuu.
Jarno Hietalahti