Kalliokosken Sana Halsuan ja lähikylien asialla jo vuodesta 2002
 
Kalliokosken
Sana 2009 / 07


(1)Pääkirjoitus
(2)Halsua-viikko päättyi raviparatiisiin
(3)Halsuanjärven pohja liian matala?
(4)Kaustisen ihme Halsuan peruja
(5)Fobiat
(6)Miehemme maailmalla - Jälkikirjoitus
(7)Kaveria ei jätetä vaan mätetään
(8)Hauska nuuhkaista vanha tuttu
(9)Mansikka-aika mainioimmillaan
(10)Läskintuhoamisleiri loppusuoralla
(11)Alitien Vangit 10/12
(11) Alitien Vangit 10/12
Luettu 946 kertaa



13.6.2009 - Teinkö oikein kun väärin mä tein?

Murhaaja istui yksin Halsuan Ylä-asteen vierestä puretun vanhan hylätyn myllyn sisällä ajatuksiinsa uppoutuneena. Hän ei tiennyt olisiko ollut onnellinen, vaikka hänen molemmat vihamiehensä olivat jo kuukausia sitten saatu poistetuksi pelistä. Näiden ajatusten lisäksi hänen mielensä sopukat täyttyivät kurjen äänellä. Hän tiesi alitajuntaisesti, että jos hän jäisi lähes täydellisestä rikoksestaan kiinni, se liittyisi jotenkin noihin peevelin lintuihin. Niiden ääntä on vaikea kuvailla, mutta tokihan kaikki sen tunnistavat kun paikalle sattuu. Jos tämä olisi ylioppilaskoe missä ratkaiseva tehtävä olisi kurjen äänen kuvailu, murhaaja olisi lirissä. Ainakin tehtävä olisi ollut paljon vaikeampi kuin niiden kahden typeryksen niittaaminen.

Hän leikitteli ajatuksella, että kuvaisi ääntä sillä kirkaisulla jonka eräskin Meriläisen kylän asukki, aivan raviradan tuntumassa elelevä isäntä päästää piilotettuaan vaimoltaan viinapullon säännöllisesti vuosi toisensa jälkeen samaan latoon Miljoonaravien ja Kuhilajuhulien ajaksi, vain huomatakseen yhtä usein kuinka naapurin vekarat sen joka vuosi kävivät tyhjentämässä ja täyttivät sitten pullon ilkikurisesti vedellä. Tuo sinänsä miehekkään miehen ääni jotenkin tässä mielentilassa muuttui kimeäksi. Se oli murhaajasta hiukan kurjen äänen tapainen, ainoastaan aavistuksen hauskempi kiekaisu. Mutta tuskinpa ne Ylioppilaslautakunnassa olivat käyneet pihistämässä viinaksia, ja niin tarinalta putoaisi pohja pois minkä myötä kokeen läpäiseminen olisi hataralla pohjalla. Murhaajan mielentila ei noussut mietiskelyn lomassa piiruakaan. Jokin muukin oli vialla. Hän oli aina nauttinut kun sai olla omissa oloissaan, nyt hän pystyi suorastaan tuntemaan kuinka Viisikko ja eritoten sen neuvokas johtohahmo, Halsuan kunnanjohtajanakin toimiva herra hengitti hänen niskaansa. Se sai hänen huonon tuulensa lisääntymään. Koska ajatustyöhön keskittyminen oli miltei mahdotonta, murhaaja päätti lopettaa mietiskelynsä. Hän kääntyi ja sanoi ääneen:

- En tiedä miksi olet pian puoli tuntia hengittänyt niskaani. Eikö edes Halsualla saa joskus olla omissa oloissaan?

- Saa... saa tietysti... me nyt vain satumme olemaan kiinnostuneita tekemisistäsi. En ole aivan yhtä tyhmä kuin täkäläiset poliisimiehet ja kotitalousopettajat jotka kuvittelevat Juicea kaksoismurhaajaksi. Satun tuntemaan kyseisen laulajan tuotannon ja vaikka en asiaa todistaa pysty, uskon että Juice liittyy murhiin vain siten että tekijä sattui hyräilemään miehen kappaletta "Klovni heittää veivin" rikospaikalla. Ja kun kuulin täältä hylätystä, nyt jo puretusta myllystä Juicen kappaleiden hyräilyä, päätin tarkistaa mistä on kyse...

- Puhutte kovin arvoituksellisia Herra Kunnanjohtaja, murhaaja vastasi katsoen Dickiä suoraan silmiin.

- Mitä tarkoitatte?

- En mitään, kunhan muutin puheenaihetta. Se kappale oli muuten Mambaa joten olette väärillä jäljillä.

Kunnanjohtaja huomasi että hän oli jäämässä alakynteen väittelyssä. Niinpä hän näkymätön hattu kourassaan pahoitteli nöyrästi vääriä syytöksiä. Silti hän kuitenkin vielä lähtiessäänkin sanoi naiselle varoituksen.

- En nyt varsinaisesti naista epäillytkään murhaajaksi. Minulla on silti tunne, että ette puhuneet aivan totuudenmukaisesti. Tässä on käyntikorttini, ilmoittakaa jos muistinne virkistyy ja voitte paljastaa hyräilemienne kappaleiden tekijäksi edes Yön tai Hassisen Koneen. Mamba on mielestäni paska.

Voitte kuvitella että Dickin takana hiljaa seisoskelleilta Viisikon muilta jäseniltä oli mennä kahvi väärään kurkkuun kirosanan singahdettua ilmoille. Mutta toisaalta, kunnanjohtaja oli ottanut uuden roolinsa vakavasti, ei kunnon dekkarin kuulu käyttäytyä aina yhtä korrektisti kuin hän aikaisemmin oli tehnyt, ei ainakaan mahdoillisen murhaajan edessä! Niinpä muu porukka tyytyi kohauttamaan harteitaan ja lähti seuraamaan johtajaansa, jolla ei luonnollisesti ollut hajuakaan minne matka seuraavaksi jatkuisi.

Tarkkaavaiset lukijat huomasivat nyt kuinka murhaaja on saatu esiin. Kyseessä on nainen, vieläpä varsin tyylikäs sellainen. Koska tarina on jo loppusuoralla, tulemme paljastamaan hiukan ennakolta mitä seuraavissa jaksoissa tapahtuu. No, pian Viisikko pääsee toden teolla naisen jäljille ja löytävätpä he vielä jotain todisteen tapaisiakin tämän pään menoksi. Viimeisessä jaksossa haemme yllätyksellistä loppua tarinalle. Siinä nainen pääsee viime hetkellä pakoon ja näin ollen murhaajaa ei aivan saada napatuksi.