Kalliokosken Sana Halsuan ja lähikylien asialla jo vuodesta 2002
 
Kalliokosken
Sana 2009 / 12


(1)Pääkirjoitus
(2)Vuodenvaihdos Plus-Pisteellä
(3)Kiitos ja kumarrus
(4)Leikkikenttä nousee keskustaan
(5)Miehemme maailmalla
(6)Maakuntaviestiin iskuryhmällä
(5) Miehemme maailmalla
Luettu 922 kertaa

Maailma

Miehemme Maailmalla päätti tällä kerralla viettää vuoden suurinta kulutusjuhlaa eteläisessä maakunnassa Liettuassa.

Toivo valkeasta joulusta muuttui tyytymiseksi pimeään ja sateiseen kun kone laskeutui Oro Uostakseen eli ilma-asemalle Vilnaan. Pelko vastassa olevasta satapäisestä toimittajakolleegoiden joukosta osoittautui myös turhaksi koska koko ilma-asemalla ei ollut edes sataa ihmistä. Tämä oli aavistettavissa kun Miehemme Maailmalla ihmetteli kuinka matka koneesta ilma-asemalle jouduttiin
taivaltamaan bussilla vaikka yhtään ilmakonetta ei ollut ankkuroituna ilma-aseman portteihin. Hämäystä tietenkin.

Matka majapaikkaan taittui joutuisasti kun liikenteessä pätee samat lait kuin Kalliokoskellakin, "männä saa ken ensihiksi kerkiää". Maanteiden varsilla onkin sopivasti valotauluin ilmoitettuna tiellä tapahtuneiden kolareiden sekä uhrien määrät joka tietenkin selittää miksi kyseisen maakunnan väkiluku on tippunut vuosituhannen alkamisesta toiseksi eniten Euroopan Unionin alueella.

Mutta vaisusta lentoliikenteestä huolimatta Petteri Punakuono löysi helposti perille koska Joulupukkikin maakunnan tavoista poiketen koputti aattoiltana ovehen. Pukki kun tavallisesti palkitsee kilteimmät lapset ensiksi aattona ja sitten vasta joulupäivän aamuna pudottaa savupiipusta muille lahjat suoraan sukkaan antamatta itsestään minkään laista näköhavaintoa. Ja näin päästiin aloittamaan verisuonten tukkiminen kun juhlapöytä notkui kystää kyllä! Meille tuttu kuivattu Petterin punainen liha Aslakin laittamana on tuttu, mutta paikallinen erikoisuus on kuivattua kalaa eri kokoisina ja makuisina. Tätä kuivattua eväraukkaa sitten napostellaan 12 ruokalajin ateriana juuresten kera koska varsinaista teuraslihaa ei saa missään tapauksessa ahdata napaansa ennen puoltayötä. Paha hänet periköön joka niin tekee.

Ja paha totta vie taitaa periä tai ainakin pelotella. Maakunnassa tuntuu olevan enemmän kirkkoa, kappelia ja hautausmaata kuin lähikauppoja. Kaupungista löytää siis helpommin viiniä ja öylättiä kuin votkaa ja limppua. Tämä tietenkin kovasti Miehemme Maailmalla harmitti. Kaupungilla kulkiessa ei korttelia ollut etteikö silmä osunut johonki tapuliin tai ristiin. Syntistä kansaa kun tapaninpäivänäkin kirkonmenot kestivät vuorokauden ympäri ja ihmispoloja kuskattin bussilasteittain kuulemaan Herran sanaa. Seuraavana päivänä olikin jo sopivasti sunnuntai ja palattiin perinteisiin neljän kirkonmenon rytmiin.

Reippaasta hurskastelusta huolimatta fyysinen kunto tuntui väestöllä olevan heikolla pohjalla. Ellei kortteerissa ollut aivan solkenaan kappelia niin Apoteekki sieltä löytyi. Tuotevalikoimaan ei Miehemme Maailmalla uskaltanut tutustua. Tämä herätti kuitenkin ajatuksen ristiriitaisuudesta kun kaduilta tai muusta ihmisvilinästä ei koko matkan aikana erottunut yhtään invalidia, pyörätuolia saati sokeata. Perin merkillinen perimä. Ehkä Herra sittenkin armahtaa. Gere Gere!

Miehemme Maailmalla sanoo Aciu (lausutaan atshu, terveydeksi) eli kiitos!